Oppimista
Mitä elämässä pitää oppia? Kärsimään kunniakkaasti? Elämään omien tekojen kanssa ja kestämään niistä seuraavan karman koston? Mitä, jos ei tiedä olevansa koskaan oikeassa? Oppiiko silloin koko ajan jotakin uutta? Entä, kun ahdistaa koko ajan, eikä tiedä miten sen saa pois? Miten oppii sietämään elämässään asioita, joihin ei voi vaikuttaa? Miten oppii hyväksymään kipu, jonka toinen ihminen on toimillaan aiheuttanut ja siitä jatkuvasti muistuttaa? Miten päästä yli hylkäämisen tunteesta ja oppia luottamaan uudestaan? Miten selvitä oikeasti elämässä eteenpäin?
Elämä on vaikeaa. Se on raskasta. Se on täyttä työtä. Ei voi kuin kunnioittaa vanhuksia, jotka ovat selvinneet loppuun saakka hymy huulillaan, se on taito, jota voin rehellisesti kadehtia. Haluaisin oppia olemaan oikeasti onnellinen. Haluaisin päästä oikeasti irti kaikesta menneessä, joka on minua loukannut tai satuttanut. Haluaisin osata olla rauhassa myös hyvissä hetkissä, ilman jatkuvaa pelkoa hyvän hinnasta.
Olen kipeänä jälleen ja siksi tunteet taas kuohuu. Pää on täynnä räkää, eikä ajatus kulje. On vaikea löytää järjen ääntä kaiken kuohunnan keskeltä. Väsyttää.
HiThuoc.com
selviytyjäkö?