Objektiivisuuden haaste
Ottaa päähän, miksi? Mihin kohtaan tämä nyt taas minussa iski? Yritän löytää etäisyyttä, välimatkaa tunteisiini, jotta ymmärtäisin mistä reaktioni kumpuaa. Tämä on jotakin mitättömyyden tunnetta, kelpaamattomuutta, vähättelyä, jota isäni harrasti. Alemmuudentunnetta, epäarvoisuutta. Ohittamista, päälle tallomista. Ja olen vihainen!
Työkollegani oli käytännössä haukkunut minua nimelläni tekstissään, joka näkyy asiakkaiden vanhemmille. Hän ei ollut ottanut minuun yhteyttä epäselvyyden vuoksi vaan oli kirjannut pyytävänsä toista arvioita ihmiseltä, jonka koulutusja kokemustausta on minua huomattavasti alhaisempi. Hän on kirjoittanut, asiakirjoihin, etten olisi tehnyt kunnollista arvioita, vaikkei tekstini edes ollut vielä näkyvissä lainkaan. Hän oli haukkunut minut julkisesti kysymättä ja keskustelematta asiasta ensin suoraan kanssani asiaa selvitellen. No en jätä tätä tähän. Tulen keskustelemaan asian esimiestemme kera, mutta silti vituttaa. Tuon kanssa minun pitäisi pystyä jatkossakin työskentelemään ja olen täynnä raivoa.
Tuo ihminen on luultavasti epävarma itsestään ja ammattitaidostaan, mutta silti toimi minun mielestäni törkeän epäkunnioittavasti. Enkä pääse tästä yli enkä ympäri. Vai on suurin osa ihmisistä muka hyviä ja kivoja, missä ne on? Mikä ihme paskiaismagneetti minä oikein olen?
