Itseni tukena
Minulla on aina ollut vahva luotto itseeni. Kyky nähdä hyvää ja säilyttää toivo silloinkin kun en ole lainkaan nähnyt sen kurkistavan kulman takaa. Samaan uskon nytkin. Elämä kantaa avaa uusia ovia vanhojen sulkeutuessa. En anna synkkyyden viedä minua mukanaan.
Näen työssäni elämän varjopuolia. Kohtaloita, joissa jää miettimään, miten erilaiset kortit meille jaetaan. Toisten elämä alkaa vieroituksesta. Toisilla on rakastavat välittävät vanhemmat, miten erilaiset lähtökohdat näillä kahdella vauvalla on elämäänsä.
Kävin katsomassa Kullervo näytelmän, vankien tekemä ja esittämä näytelmä. Elämästä. Kohtaloista. Tunteiden hallintakeinojen puutteista, rakkaudettomuudesta. Yhteiskunnan pompottelusta ja toisaalta kyvyttömyydestä kantaa vastuu itsestään, muuttaa elämänsä suunta, kun kaikki ympärillä ajaa kohtia tuhoa, tietä jolta ei ole paluuta. Surullista. Koskettavaa. Aitoa. Totta toisille, täysin vieras maailma hyvä osaisille!
