Elämästä oppimassa
Eteen tulee milloin mitäkin esteitä. Voimme valita miten niihin suhtaudumme. Jäämmekö tumput suorina paikoillemme ihmettelemään, että mites tässä nyt näin kävi, vai yritämmekö tutkia estettä ja pohtia, miten voisimme siitä selvitä? Voimme kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja välillä pysähtyä huilaamaan ja sitten taas jatkaa matkaa. Jotkut esteet voi ylittää, toiset kiertää. Joistain voi joitua kaivautumaan alitse. Joistain voi selvitä yksin, toisiin tarvitaan kavereita avuksi. Joustava mieli tutkii ja pohtii kunkin haasteen yksilöllisesti ja etsii juuri siihen sopivat keinot.
Minun keinoni menneisyyden haamuihin on niiden läpi kulkeminen nyt uudestaan turvallisesti terapeuttini kanssa. Eilen tutkittiin draaman keinoin kykyäni puuttua/muuttaa tapahtuneita. Ei onnistunut. Pienenä en pystynyt puhumaan enkä torjumaan uhkaa. Lamaannuin täysin. Kun tuo olotila meni ohi, ei minulla ollut enää mitään ongelmaa torjumisessa. No kokeillaan ensi kerralla uudestaan vähän erilailla. Tipuin ja kuitenkin olin turvassa. Terapiamme on kaikkea muuta kuin perinteistä, mutta minulle se toimii. Minua saa ja pitää haastaa. Ja vaikka tipun ei se uudelleen traumatisoi, jos en jää yksin tunteideni kanssa. Kun en muista hengittää terapeuttini sanoittaa ja tukee tuonkin elementin läsnäoloa tuntiessani. Pikkuhiljaa kehoni oppii sietämään ahdistusta paremmin ja nuo hetket jäävät lyhyemmiksi. Sanat kuuluvat tuonne, missä olen. Yhteys jollakin lailla kehittyy, vaikkei vielä johda näkyvään muutokseen.
Luotan terapeuttiini 100 prosenttisesti. Hän ei satuta. Hän ei tee pahaa. Hän yrittää auttaa meitä. Hän kertoo pienille aina mitä tapahtuu ja mitä tekee. Se on meille tärkeää. Hän kestää teinivihan ja kiukkuilun. Hän haastaa, muttei liikaa ja ottaa vastuun ja kopin, jos mennään liian pitkälle. Pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen. Hänessä on herkkyyttä ja vahvuutta. En ymmärrä sitä. Välittäminen, joka minulle sattuu, alkaa hitaasti tuntua turvalliselta. Pelot alkavat väistyä ja surun alta nousuu hitaasti luottavainen, iloinen pieni. Josta voi ja saa tykätä. Jota rakastetaan, muttei satuteta. Jotakin joka on se hyvän minuuden itu sisälläni, joka on ollut turvassa kaikkien kokemusten aikanakin. Piilossa. Odottaen. Toivoen.
