Tietoisuutta
Tiedän mitä tarvitsen, mitä mikäkin puoli minua tarvitsee. Mutta miten niitä voi auttaa saamaan kokemuksen, että niiden Tarvitsevuus on ok, kun ne ovat lapsia, toinen toistaan pienempiä. Ei minusta riitä kaiken minussa olevan vanhemmiksi. En osaa. En jaksa. Pelkoni on valtavaa. Ahdistus sen peittoa. Välissä viha ja kieltäminen. Tasapainoinen. Yritän huomioida itseäni. Antaa tunteille tilaa. Elän ja samalla tuntuu etten ole kuitenkaan läsnä elämässäni. Olen isojen asioiden äärellä. Kohtaamassa pelkojani, enkä tiedä miten selviän tästä. Miten pystyn pitämään itseni kasassa? Miten reagoin, oli vastine mikä vain? En tunne Enkä tiedä itseäni tämän asian suhteen tarpeeksi hyvin. Usein kykenen jotenkin varautumaan. Ennakoimaan reaktioitani. Nyt olen tyhjän päällä. Hyppäämässä tuntemattomaan, haluan perääntyä ja silti kävelen tasaisin askelin kohti reunaa. Kohtaan, josta ei ole paluuta.
