Huono minä
Helpommin sanottu kuin tehty. Olen taas paska ihminen. Syntipukki kaikelle. Kun ihmiset eivät osaa ratkoa omia pulmiaan on helppoa vihoitella muille ja se iskee minussa tuohon miellyttäjään, joka yrittää ja haluaa olla kiltti kaikille. Haluaa toimia oikein. Ja turhautuu kun ei osaa, ei pysty, ei jaksa. Olen saanut naapurini vihat päälleni kun taloyhtiössä hallituksen puheenjohtajana olin tekemässä päätöstä miten edetään heidän asuntoaan koskevien korjaustarpeiden suhteen. Nyt ei edes tervehdi, vaikka asia pyrittiin hoitamaan hyvin ja kaikkien kannalta järkevimmällä tavalla. En tiedä mitä minun olisi hänen mielestään pitänyt tehdä toisin, mutta olen kuin ilmaa hänelle ja se iskee suoraan minun hylättyyn lapseeni. Tunnen itseni pahaksi ja epäonnistuneeksi jälleen kerran. Olen hylkiö. Nyt tein jotain, mikä on minun kontrollini vastaista. Ilmaisin, ettei minulla ole voimavaroja jatkaa tässä roolissa. Nyt uskalsin myöntää myös itselleni, että en vaan pysty. Minulla on tarpeeksi tekemistä itseni kanssa ilman ulkopuolista paskaa. En jaksa ottaa niskaani enää yhtään vihaa keltään. Ei tämä mitään muuta. Peruuttamattomasti tämä naapurisuhteemme on pilalla. Osa minussa tuntee raivoakin tuota ihmistä kohtaan. Vittu saamaton paska. Ei itse tee mitään ongelmien eteen vaan valittaa vaan kaikille muille kaikesta. Siitä miten hänen elämänsä nyt on pilalla. Me ollaan ite asuttu 2 vuotta hometalossa ja maksettu montakymmentä tonnia tutkimus ja oikeuskuluja, että päästiin eroon siitä paskasta ja nyt meidän pitäis yhden kummallisten tuntemusten vuoksi alkaa jälleen maksamaan kalliita selvittelyitä ja tekemään kaikki työ heidän puolestaan. Vittu kun ottaa päähän. En mä vittu jaksa saatana sina taistelka jostakin asiasta. Mä haluun edes joskus tasasen tappavaa, tylsää, perusarkea ilman huolta niin taloudellisesti kuin muutenkaan.
Mikä reiluus on elämässä? Miksi jotkut saa kaiken kultatarjottimilla ja ite joutuu koko ajan taistelemaan milloin mistäkin ja sitten saa silti vielä muilta paskaa niskaan, vaikka oikeesti yrittää tehdä parhaansa? Miksi elämässä ei ikinä mikään riitä? Elämä on paskaa. Kuka vittu tästä nauttii? Miksi jotkut osaa ulkoistaa kaiken itsestään ulkopuolelle? Miksi mä otan kaiken itteeni? Miksi mä välitän mitä muut musta ajattelee? Miksi mä haluun miellyttää kaikkia? Miksi mä en osaa antaa asioiden ja ihmisten mielipiteiden olla? Mä en ikinä kelpaa itelleni. Mä olen täys paska, vaikka olisin mitä. Mä en jaksa. Mua ei kiinnosta jaksaa.
