Särkee
On tää tosi näppärää, miten kroppani kertoo, et nyt on aika huilia. Olen vetänyt itseäni taas ihan ylikierroksille. Olen uponnut tunteisiin ja yrittänyt paeta paskaa oloani sitten liikkumalla ja turruttamalla itseäni kiireellä. Entisessä työpaikassa tämä romahdus tuli loman alkaessa, työpaikan ilmapiiri oli henkisesti kuormittavampi. Nyt tämä iskikin vasta loman jälkeen. Lomalla pelkäsin antaa tunteille täysillä tilaa. En voinut kotona saada tukea. En voinut tuntea. Terapeuttikin jäi lomalle niin sinnittelin. Nyt töissä tavallaan ”rentoudun” saan pään irti paskoista ”oikeammin” ja sitten keho stoppaa. En tahdo jäädä saikulle. En halua jäädä kotiin, mutta koko viikko töissä sinnittelen ja kotona ilta menee viltin alla. Päätä ja joka niveltä särkee. Jaksan vain nukkua tai tuijottaa telkkua tai kännyä. En pese pyykkejä, en siivoa, en käy kaupassa, en käytä koiraa, en juuri puhu. Menen säästöliekille ja mies tekee kaiken ja valittaa. Tunnen itseni paskaksi, enkä silti jää pois töistä, sielläkin väsyttää, mutta siellä tunnen itseni arvokkaaksi, tärkeäksi. Siellä osaan päästä hetkiksi iloiseen minään. Tiedän, että tämäkin menee ohi, tämmöinen aavistus flunssainen kipuilu ei ole vakavaa. Tämä on stressin laukeamista. Minun on pakko myös pysähtyä ja huilata. Minun on pakko antaa itselleni lupa vain olla ja itkeä tuota pienen minussa kipua ulos. Onneksi ensi viikolla taas terapia. Pääsen hetkeksi olemaan kaikkea mitä olen. Pelottaa syksy aivan järkyttävästi. Jos kaksi viikkoa lomaa saa mut näin sekasin, miten selviän kun Kelan tuki päättyy? En tahdo julkselle puolelle puhumaan kellekään itsestäni, ongelmistani. En kaipaa lisänöyryytystä. Mähän oon niin helvetin pärjäävä ja fiksu ja purteä ja tasapainoisen oloinen mun arkiminässäni. Miten saan kerrottua mitä tämä elämäni kaaos pahimmillaan on, kun en saa tuommoisissa tilanteissa kiinni tunteistani? Miten kukaan uskoo mun pahaa oloa, kun hymyillen selitän miksi olen käynyt terapiassa viimeiset kolme vuotta? Voiko tuota kautta edes saada jatkoa? Olisiko tuo käynti täysin turha? Vittu. En tahdo.
