Turrutusta
Join taas. Vedin lärvit. Mieheni huomasi, että mulla menee yli, kertoi suoraan naapureille, ettei mulla ole rajaa. Kiva illanvietto lähirannassa, rock tapahtumassa, mulla ei rahaa juurikaan tarkoituksella mukana, mutta naapurit tarjos, ja mä en osaa ( edes halua) sanoa ei. Niillä jatkui salmarit tai oikeammin nyt lakritsikossut naamaan siiderien ja pikku punaviini pullon lisäksi. Nyt pää kivasti jurrissa ja viha mieheni rajausta vastaan, vaikka tiedän et tämä on mun edun mukaista.
Ihanan kamala tyhjä turta olo. Tuttu tunne nuoruudesta. Tätä mä tein joka vitun viikonloppu. Tällä mä nollasin kaikkea paskaa. Kun sietokyky ylittyi vedin lärtsät ja unohdin hetkeksi kaiken, tai oikeammin en välittänyt mistään. Nytkin mua tuli iskemään itseäni vanhempi nainen, kun mieheni lähti etukäteen lapsemme kanssa kotiin. Mieheni ei juo, hän on meistä se kunnollinen. Hän huolehtii itsestään, lapsista ja minustakin, silloin kun en itse kykene. Se on väärin. Olen hänelle kiitollinen, mutta tunnen etten ansaitse häntä. En ansaitse noin hyvää miestä. Minulla on paha olla ja minä ryyppään. Minä en osaa pitää rajaa. Minä kaipasin tätä paskan turrutus oloa nyt ihan helvetisti. Minun kapasiteettini ei vain riitä selvinpäin näitä omia paskojani tuntemaan ja kohtaamaan. Minä olen heikko. Minä en ole oikea selviytyjä. Minä sorrun herkästi, jollain tasolla haluankin sortua. Tämä edes hetkellinem tunnottomuus antaa minulle mahdollisuuden levätä. Vaikka itsevihani kasvaakin.
Juuri nyt en tunne mitään. Olen irti. Olen kivasti kännissä. Ja huomenna vihaan tätä. Vihaan ja häpeän itseäni. Olen luuseri paska.
